Kummastuttaa pientä kulkijaa

Nyt kun matka on saatu päätökseen, niin päästään ihmettelemään muita elämän asioita.

Nämä aikaisemmin nysinä nähdyt freesiat on kasvattaneet vartta, mutta missähän ne kukat viipyy??



Sain tämän pipon aikanaan laivalta kun olimme Oceania-risteilyllä. Pitkään oli tarkoituksena tuo Battery-logo irroittaa ja sainkin sen vihdoin ja viimein aikaiseksi, mutta kannattiko kun alta löytyi myös samainen logo??



Koira oli taas pari päivää kylässä ja sen kanssa tallustelimme pitkin kylää. Aika aww kadun nimi löytyi, vaikka ei tuota virallisesti postinumeroluettelosta löydy, miksi ei??



Omenapuut kukkivat jo kauniisti, mutta tuleeko tänä syksynä omenoita??

Lontoo 5/5

Viimeisessä päivässä ei paljoa kerrottavaa olekaan.
Aamupala naamariin ja huoneen luovutus. Olin sopinut Lontoossa asustelevan kaverini kanssa treffit Paddingtonin asemalle.
Tämä tuliaiskaveri sai kodin Espoosta.



Reilu tunti ehdittiin muistelemaan menneitä kahvilassa keskustassa, kunnes oli taas hypättävä junan kyytiin joka vei meidät Gatwickin lentoasemalle. Laukku painoi iloisesti hieman alle 21 kiloa, onneksi oltiin haalittu käsimatkatavaroiksi osa tuomisista.
Kentällä oli kumman autiota. Ehdittiin juuri valita ruokapaikka ja syödä sandwichit ja jälkkärit kun jo kuuluteltiin, että olisi syytä marssia portille. Isolla kentällä siirtyminen kesti reilut 10min.



Saatiin kivasti viereiset paikat neljänneltä riviltä koneesta (tullessa oltiin vain riviä taaempana) ja mukava lento kotiin alkoi. Ja mukavastihan sitä kotiin päästiin. Ja seuraavana päivänä töihin..

Lontoo 4/5

Tänä aamuna päätin kokeilla englantilaista aamiaista.
Siinä lepäsi lautasella outo muna, pekonia, papuja ja outoon olomuotoon lösähtänyt tomaatti.

Hieman ihmetytti, keittiöstä kuului aina *pling* eikä mitään paisto- tai muita kokkailuääniä. No, eihän se englantilainen aamupala maistunut meikäläiselle, vähän närpin ja siirryin takas paahtoleipään ja muroihin.

Juna Brightoniin lähti Victorian juna-asemalta vasta puolen päivän aikaan, joten sitä ennen oli aikaa ihmetellä lisää keskustaa. Suunnistimme töllistelemään Buckinghamin palatsia. Eikä suinkaan oltu ainoita. Palatsi löytyi ja sitä vartioivat karvahattuiset miehet. On siinäkin homma.



Kipinkapin takaisin ja matkanamit ostettiin ja hypättiin junaan. Matka Brightoniin kesti reilu 50min.

Perillä lähdettiin heti rannan suuntaan, reitti oli helppo. Vain yhtä tietä suoraan, alamäkeä koko matka. Ranta ja meri löytyi. Hiekan sijaan olikin pientä sileäksi hioutunutta kiveä jossa oli mukava kävellä ja istua.


Olisipa päiväunetkin maittaneet siinä auringon paistaessa. No, nälkähän se kuitenkin pisti taas liikkeelle reilun tunnin päästä. Pitsan jälkeen jatkettiin paikan tutkimista ja käytiin kaupoissa. Jälleen kerran jalat huusi auuuu. Kunnes oli aika suunnistaa takaisin junalle. Tällä kertaa vastassa oli ylämäki.
Junamatkalla näki kuinka tiheästi ja samannäköisiä taloja tuolla rakennetaan.

En muista tehtiinkö enää mitään ihmeellistä kun palattiin takaisin Lontooseen. Taidettiin painua takaisin hotellille pakkaamaan. Vielä oli yksi aamu jäljellä ja kotiin oli palattava seuraavana päivänä.

Lontoo päivä 3/5

Kaivellaanpas vähän muistilokeroita, mitä kaikkea tapahtuikaan kolmantena päivänä.
Aamupala, teetä ja paahtoleipää. Ja mars mars metrolle ja kaupungille!
Lähdettiin tarkoituksella ensin hieman syrjemmälle alueelle yhden kaupan perässä. Omalta osalta tämä kannatti, löysin hyvät farkut mitä meninkin metsästämään. Kummasti sitä saa shoppaillessa ajan kulumaan. Nälkä! Päätettiin heittää ostoskassit hotellille ja käydä syömässä läheisessä ruokapaikassa fish and chips, tietty kun briteissä kerran oltiin.



Hotellilla vaihdettiin myös vähän parempaa päälle, illalla kun oli tiedossa musikaali. Ja sitten ytimeen, Oxford Circus taisi olla asema jolla hypättiin metrosta. Kaupungilla olikin vilskettä. Piipahdeltiin kaupoissa, ostettiin tuliaisia ja ihmeteltiin kaupungin menoa. Jalat sanoi jo au. Päätettiin kuitenkin vielä metsästää yksi "pakollinen nähtävyys", Piccadilly Circus. Matkalla sinne nautittiin virkistävät smoothiet Starbucks Coffeessa (eka kerta ikinä). Nam nam, mutta enpä laita kuvaa missä juoma on väsyneen turistin näpeissä.
Kulman takana odotti etsitty mainosseinä.

No, siinä se nyt sitten on.



Jospa vaan jatkettaisiin matkaa, eiköhän toi riitä.
Tässä vaiheessa iltaa haluttiin jo lähteä illan musikaalipaikkaa kohden. Päivällä sen jo onneksi bongasimmekin, luultiin nimittäin sen olevan jossain ihan muualla!
Jalat sanoi tässä vaiheessa auau! Matkan varrella löytyi kiva "puisto-square", jossa hengailimme hetken.



Iltapalalle Burger Kingiin ja tien yli teatteriin.
Paikat oli ylhäällä ja aika reunassa, mutta kai se musiikki on musikaalin pääasia? Musikaali oli We will rock you ja siinä käytettiin Queenin musiikkia. Kyseessä oli kuitenkin ihan keksitty tarina joka ei liittynyt kyseiseen bändiin lainkaan.
Ihana papparainen otti kuvan meistä tytöistä ennen esitystä




Kuvia esityksestä ei saanut ottaa. Mutta kokemus se kyllä oli, huh. Nautin suuresti. Ison osan esityksestä katselin ihaillen piilossa ylhäällä lavasteissa ollutta bändiä, soittivat nimittäin livenä musiikit, respect.


Ilta oli mukavasti viilennyt ja hämärtynyt. Tässä vaiheessa kuitenkin kiinnosti enää palata hotellille nukkumaan. Seuraavana päivänä oli tiedossa junailut Brightoniin.

Lontoo päivä 2/5

Aamulla oli sateinen ja harmaa sää. Tarjolla oli perinteinen englantilainen aamupala. Ei tosin paljoa houkutellut pekonit ja pavut joten tyydyimme paahtoleipään, teehen ja mehuun.
Odoteltiin, että ruuhka-aika on ohi ja pääsemme kaupungille. Päivän tavoite oli käydä London Eyessä kun oli jo liput siihen ostettu netissä. Päivän metrolippu automaatista ja seikkailemaan!
Lontoon metrokartta ei näyttänyt vaikealta kun kokemusta oli jo Madridista ja Münchenistä.
Mutta niin vaan hypättiin heti ekaksi metroon joka menikin eri suuntaan kuin olisimme halunneet.

Ensin käytiin moikkaamassa Big Beniä, tuttavallisesti penaa



Samaan aikaan oli menossa joku Lontoon maraton ja esti normaalin liikkumisen kaupungin kaduilla.
Penan luota toiselle puolelle Thamesia London Eyen kyytiin. Tässä vaiheessa vielä matkaseuralaista epäilytti kovinkin paljon uskaltaako tulla kyytiin vai ei. Onhan tuo kuitenkin 135 metriä korkea ja kierros kestää puolisen tuntia.




Lippuun kuului myös 4min kestävä 4D filmi ja se oli huikea. Salissa tuli myös oikeita saippuakuplia ja välillä pärskäyteltiin vettä naamalle.
Sään takia ei hyviä kuvia saanut kaupungista, mutta eipähän joutunut jonotamaankaan.



Kaupungilla palloiltiin vielä hetki, mutta tarkoitus oli lähteä vähän kauemmaksi ostoskeskukseen. Siellä vierähti tehokkaasti shoppaillen muutama tunti.
Ostoskassit hotellille ja vielä iltakävelylle Hyde Parkiin joka oli ihan hotellin kulmilla. Evääksi otettiin siideriä ja namia.




Ihan kaikille karttaan merkityille nähtävyyksille ei puistossa jaksettu kävellä, jalat oli aika muussia jo päivän käppäilyistä. Puisto oli kauniin vihreä ja puut kukki. Yllättävän vähän oli ihmisiä liikkeellä puistossa, enimmäkseen lenkkeilijöitä näkyi. Roskia ei puistossa näkynyt lainkaan ja siellä pyörikin miehet autolla roskiksia tyhjentämässä.




Tytöt oli jo aika väsyneitä, mutta baari kulman takana houkutteli. Käveltiin vielä "paikalliseen" siiderille.



Ja näin oli saatu päivä tehokkaasti kulutettua. Jalat sanoi au.

Lontoo päivä 1/5

Niin vaan matkaan lähdettiin lauantaina 24.4.2010. Illansuussa oltiin perillä Gatwickin lentoasemalla. Lento meni oikein hienosti, ei yhtään ilmakuoppia.
Käveltiin hullun pitkä matka laukkuhihnalle ja asetuimme odottamaan "pinkkiä paholaista".
Yllätys oli suuri, laukku oli auki! Mutta onneksi ilmeisesti auennut vasta hihnalle heittäessä. Toinen yllätys oli, muovisessa laukussa oli reikä!!
Onneksi asian sai selvitettyä heti läheisellä tiskillä ja Easyjet toimittaa uuden laukun.



Junaliput kentältä kaupunkiin oltiinkin hommattu jo valmiiksi netistä. Automaatista lunastettiin lippuset ja mainiosti olikin ostettu liput junaan jota joutui odottamaan vain n. 10min.

Koska ilta oli jo pitkällä tässä vaiheessa, hypättiin taksin kyytiin Victorian asemalla. Kyyti suoraan hotellin ovelle, luksusta.
Respassa oli mukava miekkonen ottamassa meitä vastaan. Mitähän mies ajatteli kun kysyi meiltä "haluatte siis yhtenäisen sängyn" tms.. Yes yes on aina hyvä vastata kun ei ymmärrä kysymystä. Niinpä saimme huoneen jossa oli vain ehkä 120cm leveä sänky ja yhteinen peitto. Hetken pähkäiltiin ja päädyttiin kysymään olisiko mitenkään mahdollista saada erilliset sängyt. Onneksi tämä onnistui. Ja sitten menikin pää aika nopeasti tyynylle jotta huominen tulisi nopeasti ja pääsisi seikkailemaan kaupungille.