Siinä lepäsi lautasella outo muna, pekonia, papuja ja outoon olomuotoon lösähtänyt tomaatti.
Hieman ihmetytti, keittiöstä kuului aina *pling* eikä mitään paisto- tai muita kokkailuääniä. No, eihän se englantilainen aamupala maistunut meikäläiselle, vähän närpin ja siirryin takas paahtoleipään ja muroihin.
Juna Brightoniin lähti Victorian juna-asemalta vasta puolen päivän aikaan, joten sitä ennen oli aikaa ihmetellä lisää keskustaa. Suunnistimme töllistelemään Buckinghamin palatsia. Eikä suinkaan oltu ainoita. Palatsi löytyi ja sitä vartioivat karvahattuiset miehet. On siinäkin homma.
Kipinkapin takaisin ja matkanamit ostettiin ja hypättiin junaan. Matka Brightoniin kesti reilu 50min.
Perillä lähdettiin heti rannan suuntaan, reitti oli helppo. Vain yhtä tietä suoraan, alamäkeä koko matka. Ranta ja meri löytyi. Hiekan sijaan olikin pientä sileäksi hioutunutta kiveä jossa oli mukava kävellä ja istua.
Olisipa päiväunetkin maittaneet siinä auringon paistaessa. No, nälkähän se kuitenkin pisti taas liikkeelle reilun tunnin päästä. Pitsan jälkeen jatkettiin paikan tutkimista ja käytiin kaupoissa. Jälleen kerran jalat huusi auuuu. Kunnes oli aika suunnistaa takaisin junalle. Tällä kertaa vastassa oli ylämäki.
Junamatkalla näki kuinka tiheästi ja samannäköisiä taloja tuolla rakennetaan.
En muista tehtiinkö enää mitään ihmeellistä kun palattiin takaisin Lontooseen. Taidettiin painua takaisin hotellille pakkaamaan. Vielä oli yksi aamu jäljellä ja kotiin oli palattava seuraavana päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Raapusta rupsusi tänne!